Onhan ne isot pamaukset ihan hienoja juu, mutta sitä saasteen ja roskan määrää ei ajattele kukaan muu, kuin koiranomistajat ja pienten lasten äidit.
Jokapuolella on raketteja ja palamisjätettä... Laske siinä sitten koiraa vapaaksi, kun se on kuono kiinni jokaisessa vastaantulevassa raketissa. Ne on jopa melkein parempia kuin ruusunmarjat ja kävyt!
Onneksi löytyi raketitontamaata missä Veera pääsi vähän purkamaan energiaansa...

Vähän sapettaa tuo koko rakettitouhu. Täällä on raketit paukkuneet ennen ja jälkeen tuon rakettienpaukutteluajan.
Joku heikko hermoisempi koira olisi varmasti ollut ihan paiseissa.
Onneksi Veeraa kiinnosti enemmin lelut ja kissat, kuin paukkeet. Isojenkin paukkujen kohdalla se korkeintaan vain liikautti korvaansa! :)

Naapurissa oli koiralla aika surkeat oltavat, haukkui aina isojen paukkujen kohdalla. Oli selvästi peloissaan... Mutta eipähän sen tarvinnut pelätä ulos menoa, kun eihän se koskaan muulloinkaan käy ulkona.
Olisihan niitä rauhoitteita ollut olemassa, mitä olisi voinut antaa, mutta ei näitä tainnut kummemmin kiinnostaa koira. Siellä oli juhlat samaan aikaan menossa... Sääliksi käy.

Veeraakin käy sääliksi.
Liian paljon leluja (ihan pilalle lellitty koira, juu) tytöllä...
Kesken gongilla leikkimisen, siirrytään vinkuun ja siintä palloon. Vaikea päättää millä leikkisi, kun kaikki on NIIN ihania! :D

Tänään iltalenkillä se löysi päärynän raadon keskeltä pihatietä. Roskikseenhan ei voi mitään roskia laittaa, kun on kyse Mäntylän asuinalueesta. Hoh hoh!
Olisinpa kaikkivoipa, niin maailmasta vähenisi nälänhätä ja idiootit ihmiset.

Onneksi on tämä blogi, minne purkaa tunteitaan. Ei tarvitse viettää perjantai iltaa baarissa tms... ;)

Energiset terkut täältä Mäntylän rakettisista metiköistä!